.
TÄRKEÄÄ TIETOA RAKKAASTA RODUSTAMME
Coton de tuléar on perusterve, pitkäikäinen ja kondrodystrofinen rotu, joka on rakenteeltaan korkeuttaan pidempi. Rotu on seurakoira ja sen rakenne on parhaimmillaan vapaassa toiminnassa. Luonteeltaan cotonit ovat luottavaisia ja helposti motivoitavissa. Suomessa ensimmäinen coton de tuléar rekisteröitiin vuonna 1989. Rotu on saanut vahvan jalansijan rotukoirien joukossa ja niitä rekisteröidään keskimäärin 500 vuodessa.
Vaikka rotu soveltuukin monenlaiseen harrastusmuotoon, on huomioitava jo rotua valitessaan, millaisia rasitteita sen rakenteeseen kohdistuu eri harrastusmuodoissa.
Pennun fyysiselle kehitykselle tulee antaa sen tarvitsema aika. Tänä aikana pennun kanssa on syytä välttää raskaita liikuntamuotoja ja hyppyyttämisiä aina siihen asti, että koira on sukukypsä. Tämän jälkeen proteiinin määrää ravinnossa ja päivittäistä liikuntaa tulee lisätä niin, että koiralle kehittyy riittävästi lihasmassaa tukemaan sen niveliä.
Polvet (patellaluksaatio):
Rodussa esiintyy pienille roduille tyypillinen patellaluksaatio, mikä on luokiteltu neljään asteeseen sen vakavuuden mukaan. Polven sarananivelessä oleva teleura on pienillä koiraroduilla suhteellisesti matalampi ja riskialttiimpi luksoitumaan verrattuna isompiin koirarotuihin. Patellaluksaatio on periytyvä, mutta sen periytymismekanismi ei ole tiedossa. Jalostuksellisesti polviluksaatioon on pyritty vaikuttamaan sillä, että yhdistelmissä pyritään yhdistämään muun kuin 0-tuloksen saanut koira 0-tuloksen saaneeseen yksilöön. Ei ole kuitenkaan olemassa tietoa, että tämä olisi auttanut polven rakenteelliseen muutokseen, sillä myös 0-tuloksia yhdistämällä saadaan aikaiseksi muita polvilausuntotuloksia jälkeläisille. Rodun jalostussuosituksena on, että jalostukseen käytettävä koira, jonka polvilausunto tulos kummastakin polvesta yhteensä on korkeintaan 1-3 yhdistetään 0-tuloksen saaneeseen yksilöön.
Inkongruenssi (kyynärnivelen kasvuhäiriö):
Kondrodystrofisilla koiraroduilla, joihin cotonitkin kuuluvat on tyypillisesti matalat raajat ja pitkähkö matala runko. Cotoneilta löytyy perinnöllinen luiden kasvuhäiriö, joka aiheuttaa jalkojen luiden pituuskasvun häiriintymisen jo sikiöaikana. Cotonit ovat alttiita pentuajan kasvuhäiriöille, koska niillä on taipumus perinnölliseen kasvulinjan liian aikaiseen sulkeutumiseen.
Kyynärnivelen inkongruenssin syntymekanismiin on periytyvyyden lisäksi vaikuttamassa ulkoiset tekijät. Koiran ei tarvitse hypätä/pudota korkealtakaan, jos se tulee sille epäsuotuisassa alas, on riskinä, että kyynärnivelen kasvulevy sulkeutuu ennen aikaisesti, värttinäluun jatkaen kasvuaan. Myös liiallinen liikuttaminen ja liukkaat alustat (jalkojen lipsuminen) tuovat lisää riskiä sairastua. Kyynärnivelen inkongruenssi todetaan kuvauksella ja leikkaushoidoista on saatu hyviä tuloksia.
Kyynärnivelen inkongruenssiin pyritään vaikuttamaan jalostusvalinnoilla. Rotuvalintaa tehtäessä on kuitenkin syytä huomioida rodun rakenne, mikäli etsii koiraa sellaisten harrastusten pariin, missä rakenteellisesta rasitteesta voi olla haittaa.
Selkä (välilevyrappeuma/välilevytyrä):
Cotonit ovat rakenteeltaan korkeuttaan pidempiä ja tämän vuoksi selkä on suuremmassa rasituksessa kuin lyhyempirunkoisilla roduilla. Välilevyn rappeutuminen on normaalia koiran vanhetessa. Cotoneilta löytyy myös kondrodystorfaalisille roduille tyypillistä perinnöllistä välilevyrappeutumissairautta, joka alkaa jo alle vuoden iässä.
Välilevytyrä on erittäin kivulias ja halvaannuttava. Välilevytyrään käytetään hoitomuotoina leikkaushoitoa tai konservatiivista hoitoa.
Hampaat (hammaskivi ja paradontiitti):
Pienillä koirilla on suun kokoon suhteutettuna isot hampaat ja ne ovat ahtaasti, mikä altistaa hammaskiven muodostumiselle. Se taas johtaa pienillä koirilla usein parodontiittiin eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdukseen.
Koiran kokonaishyvinvoinnin kannalta ei hampaiden hoidon tärkeyttä voida koskaan liiaksi korostaa. Hampaisiin kertyvä hammaskivi on estettävissä sillä, että koira totutetaan jo pienestä pitäen hampaidenpesuun.
Rodussamme hyväksytyt purennat ovat: normaali saksipurenta, käänteinen alapurenta ja tasapurenta. Kliininen eläinlääketiede ei erottele eri rotujen purentoja, vaan järjestelmällisesti on rodussamme käänteinen saksipurenta merkitty eläinlääkäreiden toimesta alapurennaksi.
Rotumääritelmä kuvailee koirarodun ihanneyksilön
Jokaisesta rodusta on laadittu oma rotumääritelmänsä, joka kuvaa kyseisen rodun ihanneyksilöä. Rotumääritelmästä vastaa kunkin rodun alkuperä- tai vastuumaa. Coton de tuléarin vastuumaa on Ranska.
Koiranäyttelyissä rodut arvostellaan näiden rotumääritelmien mukaan. Rotumääritelmissä ei kuitenkaan kuvata pelkästään koiran ulkonäköä. Sieltä löytyy myös tietoa koiran historiasta, käyttötarkoituksesta sekä käyttäytymisestä ja luonteesta. Siksi jokaisen koiran hankkimista harkitsevan kannattaa käydä tutustumassa rotumääritelmiin. (Lähde: Suomen Kennelliitto)
PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien ennaltaehkäisyohjelma). Jalostukseen käytettävillä uroksilla ja nartuilla tulee olla voimassa olevat viralliset silmä- ja polvitarkastuslausunnot astutushetkellä.
Cotoneilla PEVISAan kuuluu silmä- ja polvitarkastukset, mitkä ovat voimassa kaksi vuotta. Yli kolme vuotiaalte koiralle annettua polvilausuntoa ei tarvitse enää uusia.
KASVATTAJASUOSITUKSISTA
Emme anna suosituksia kasvattajista, emmekä puutu muiden kasvattajien tekemiin jalostusvalintoihin. Suomen Kennelliitto ja rodun oma PEVISA määrittelevät pentueiden rekisteröintikelpoisuuden.
Jokaisen koiran ostajan tulee ymmärtää, että kaikissa roduissa syntyy myös sairaita yksilöitä mm. piilevien geenien johdosta. Koiran terveyteen ja sen ylläpitoon vaikuttaa suuressa määrin perheen oma toiminta koiran kanssa.
Täysin terveiltä vanhemmilta voi tulla myös sairas/sairaita yksilöitä. Samassa pentueessa olevat pennut kantavat jokainen toisistaan erilaisia geeniyhdistelmiä. Aivan kuten ihmisilläkin, kaksi täysin tervettä ihmistä voi saada vammaisen lapsen.
Rotuna coton de tuléar on perusterve, pitkäikäinen ja valloittava rotu. Cotonia itselleen suunnittelevan on hyvä tietää, mitä hän koiran lisäksi odottaa kasvattajalta
JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA (JTO) on kattava selvitys rodun historiasta, nykyhetkestä ja tulevaisuudennäkymistä. Rodun JTO uusitaan viiden vuoden välein.
Rodun terveystilastot antavat perspektiiviä siihen, missä määrin rodussa esiintyy tilastoissa ilmeneviä sairauksia. Rodun koko populaatio huomioiden voidaan puhua ennemminkin yksittäistapauksista kuin todellisesta ongelmasta rodussa.